Ranskanmaikat yhteiskunnallisen keskustelun ytimessä – kielitaito ja maailmankatsomus köyhtyvät

Tässä artikkelissa on luettavissa ensin puheenjohtajamme Eija Raitalan mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 11.9.2020 sekä alinna Helsingin Sanomien pääkirjoitus 6.9.2020.

Toivottavasti näiden kirjoitusten sanoma näkyy kuntien päätöksenteossa. Olisi hienoa, jos ne osaltaan edesauttaisivat kielivarannon tilannetta sekä opetuksellista tasa-arvoa eri puolilla Suomea. Nämä kirjoitukset ovat lisänneet yhteiskunnallista kielitaito- ja monikielisyyskeskustelua niin Hesarin keskustelupalstalla kuin sosiaalisessa mediassakin (erityisesti Twitter; #englannin_ylivalta, #tuntijako, #kielivaranto). Asiaa on sivunnut kirjoituksessaan myös kielitieteilijä Janne Saarikivi (HS 13.9. ”Amerikkalainen kulttuuri hallitsee ajatteluamme, eikä kiinasta siksi tule ikinä toista maailmankieltä”), myös monet muut koulutuksen asiantuntijat ovat kirjoittaneet aiheesta (ks. HS-mielipidekirjoitukset 7.9.-16.9.2020).

Suomalaisten kielitaito ja maailman tuntemus köyhtyvät

Ranskan, saksan, venäjän tai espanjan kielten opiskelu ei ole harrastelua, vaan vakavasti otettava ja elinkeinoelämän peräänkuuluttama työelämätaito.

11.9. 2:00 | Päivitetty 11.9. 7:02

PÄÄKIRJOITUKSESSA (HS 6.9.) nostettiin esiin huoli suomalaisten kaventuneesta kielitaidosta. Ranskaa opiskelevien hupeneva määrä on ollut ranskanopettajien asialistalla jo 20 vuoden ajan. 1990- luvun lopun huippuvuosien noin 4 400 vuosittaisesta kirjoittajasta määrä on laskenut noin 1 100 kokelaaseen vuodessa.

SUOMESSA on viime vuosina tehty useita päätöksiä, jotka ovat huonontaneet tilannetta. Viimeisin uudistus koskee yliopistojen sisäänpääsypisteytystä, jossa suurten maailmankielten opiskelua ei nähdä akateemisen sivistyksen mittarina. Käytännössä tämä näkyy kielten – niin pitkän kuin lyhyenkin oppimäärän kirjoittaneiden – arvosanoista saatavissa alhaisissa pistemäärissä, kun todellisuudessa pitkäjänteisyydestä kieltenopiskelussa tulisi palkita äidinkielen ja pitkän matematiikan oppimäärien pistemäärien tavoin.

Hyvää tarkoittava varhennettu kielten opetuksen aloittaminen on korostanut englannin kielen valta-asemaa. Uhka on toteutunut: suurin osa maan kouluista ei tarjoa ensimmäisellä luokalla kuin englantia, eikä lainkaan A2-kieltä resursseihin vedoten. Esimerkiksi ranskan A2-kielen ryhmä voi jäädä syntymättä ryhmäkokorajojen takia, joten valinnanvapaus on näennäistä. Suomalaisten kielitaito ja maailman tuntemus köyhtyvät.

KIELTÄ opettavat usein luokanopettajat ilman aineenopettajan pätevyyttä, joten alakoululle korvamerkityt rahavarat menevät pahimmassa tapauksessa tehokkuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta hukkaan.

Opetuksellinen tasa-arvo kärsii, koska todellisuus kautta maan on vaihteleva. On lukioita, joissa osa ranskan kursseista opiskellaan itsenäisesti ja opettajalle maksetaan vain puolikkaasta kurssista.

Lukiossa kielen opettamisen karsimisesta on tullut koulutuksen järjestäjille lyhytnäköinen säästö, jolla Suomi sahaa omaa oksaansa. Muun muassa ranskan, saksan, venäjän tai espanjan kielten opiskelu ei ole harrastelua vaan vakavasti otettava ja elinkeinoelämän toivoma työelämätaito.

Suomessa on vielä maan kattava, korkeasti koulutettu ranskanopettajien verkosto, joka opettaa kulttuuritaitoja tehokkaimmin lähiopetuksessa ja vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. On silti myytti, että kieltä pitäisi osata täydellisesti. Jo fraasien ja kulttuuristen piirteiden hallitsemisesta on paljon hyötyä, koska liiketoiminnan onnistuminen vaatii kunkin maan toimintakulttuurin tuntemista. Pitkät asiakassuhteet syntyvät aidosta kiinnostuksesta ja luottamuksesta.

Olemme mielellämme mukana kehittämishankkeissa, jotta ranskan kielen osaamisen tulevaisuus sekä yksilö- että yhteiskunnan tasolla ei ole vain yksittäisten työhönsä intohimoisesti suhtautuvien opettajien harteilla. Resursseja systemaattiseen lobbaukseen yhdistyksen kokoisella toimijalla ei ole. Yksilötason toimeliaisuus ei riitä taistelussa rakenteita vastaan.

SUOMEN MAINE maailman onnellisimpana maana on kiirinyt myös Etelä-Eurooppaan. Lisäksi Ranskassa on yhä kiinnostusta Suomeen jo haalistuvan Pisa-menestyksen ansiosta. Ehkä kannattaisi takoa, kun rauta on vielä haaleaa?

Ranskan ja saksan kielten osaamisen merkitys tuskin on vähenemään päin brexitin jälkeen. Meillä on annettavaa, joten miksi jättäytyisimme sivuun Euroopasta?

Eija Raitala, puheenjohtaja, Suomen ranskanopettajain yhdistys

HS, pääkirjoitus 6.9.2020

Suomalaisten kielitaito rapautuu, kun englanti jyrää muut kielet

Englannin kieli on läsnä kaikkialla ja kaventaa sekä äidinkielen että muiden kielten osaamista. Kansainvälistyminen on typistynyt englannin kielen ylivallaksi.

KIELITAITOA on perinteisesti arvostettu tärkeänä osana yleissivistystä. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli itsestään selvää, että koululaiset opiskelivat englannin ja ruotsin ohella esimerkiksi ranskaa, saksaa tai venäjää.

Englannin kielen ylivalta on kuitenkin kasvanut niin suureksi, että se vähentää motivaatiota muiden kielten opiskeluun. Ylimääräisen lyhyen kielen kirjoitti ylioppilaskokeissa vielä 1990-luvulla lähes 20 000 abiturienttia, viime vuonna alle 4 000. Yksi selitys tähän voi löytyä korkeakoulujen valinnoista, joissa painotetaan nyt enemmän matematiikkaa eikä ylimääräisistä kielistä saa pisteitä.

ENGLANNIN kieli jyrää alleen myös kotimaiset kielet. Helsingissä on ravintoloita, joissa saa palvelua vain englanniksi. Helsingin yliopistossa työskentelee ulkomaalaisia professoreita, joilta ei edes odoteta paikallisten kielten osaamista. Näin ei toimita Ruotsissa tai Virossa, puhumattakaan Ranskasta.

Englanninkielisissä maisteriohjelmissa opiskelee ulkomaalaisia, jotka eivät opi suomea tai ruotsia. Opiskelun jälkeen he eivät saa Suomesta töitä, koska heillä ei ole kielitaitoa.

Englannin kieli on läsnä kaikkialla, eikä sitä opita vain koulussa. Jo alle kouluikäiset lapset osaavat englanninkielisiä ilmauksia ja sanavarasto karttuu nopeasti. Ihmekös tuo, sillä lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa englannin kieli on läsnä joka päivä vähintään televisiossa. Internet ja tietokonepelit täydentävät tarjontaa.

Helsingin yliopiston fennougristiikan professori Janne Saarikivi nimittää ilmiötä biovallaksi. Englannin kieli on päämme sisällä. Syynä tähän on amerikkalaisen viihdeteollisuuden valtava ylivoima. Amerikkalaiset elokuvat, musiikki, tv-sarjat, Facebook ja Apple ovat osa myös suomalaisten arkea.

Englannin ylivaltaa perustellaan usein sillä, että sillä pärjää kaikkialla maailmassa. Tämä on kuitenkin vain osittain totta. Liike-elämässä moni on jo havainnut, että ostaa voi englanniksi, mutta myydä pitää paikallisella kielellä. Vientiteollisuuden näkökulmasta varsinkin saksan kieli on tärkeä. Saksa on Ruotsin ohella Suomen tärkein vientimaa. Luottamuksen rakentaminen liikekumppaneihin lähtee kommunikaatiosta. Jos osaa paikallista kieltä edes vähän, lähestyminen on helpompaa. Tämän huomaa myös jokainen turisti, joka tervehtii vieraassa maassa ihmisiä heidän omalla kielellään. Yksi muuri sulaa välittömästi.

KIELTEN opiskelu myös rikastuttaa omaa ajattelua. Jokainen kieli on erilainen ja mahdollistaa erilaisen ajattelun ja viestinnän. Kielissä on erilaisia vivahteita. Tämän oivaltaminen auttaa ymmärtämään muita kulttuureja sekä laajentaa omaa maailmankuvaa.

Jos kykenemme seuraamaan vain angloamerikkalaista mediaa, ohjaako se myös ajatteluamme siihen suuntaan? Ranskalainen media seuraa tarkasti esimerkiksi Afrikan tapahtumia. Saksan kieli on ovi myös muualle Keski-Eurooppaan. Venäjän kieli avaa portit slaavilaiseen kulttuuriin. Ruotsin kieli liittää meidät Pohjoismaihin mutta myös omaan historiaamme.

Suomessa englanti on hyväksytty arkikieleksi varsin kritiikittä. Kertooko se liiallisesta nöyristelystä ulkomaalaisten edessä? Kuitenkin esimerkiksi maahanmuuttajille olisi tärkeää oppia suomea tai ruotsia.

Nuorten maailmassa englannin kielestä on tullut niin trendikästä, että se ohittaa jo kiinnostuksen omaan äidinkieleen. Äidinkieli on kuitenkin keskeinen osa ihmisen identiteettiä ja itseymmärrystä, minkä vuoksi sitä on syytä osata hyvin.

Kielet eivät ole toistensa vihollisia. Mitä enemmän kieliä osaa, sitä helpompi uusia kieliä on oppia. On hyvä, että osaamme englantia ja opiskelemme ruotsia. Se ei kuitenkaan riitä. On aika herätä puolustamaan monipuolisempaa kielitaitoa.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.